Tommosen kirjan luin tänään ku pitää tehä kouluun kehityspsykologiaa käsittelevästä aiheesta esitys. Ja voin heti sanoo etten oo mikään lukuihminen, katon todellaki mielummin elokuvia ku luen kirjoja. Jos oot samanlainen niin suosittelen lukemaan tän kirjan, vaikket lukis yhtäkään kirjaa ton jälkeen koko elämäs aikana. Toi kannattaa tosin lukea pari kertaa koska ekan kerran ku tota lukee niin se on aika vaikeaselkosta luettavaa.Ton ku lukee nii niin moni palanen loksahtaa paikalleen.
Sitä tajuaa yhtäkkiä miks esim. riitelen aina samoista aiheista Eskon tai äiskän kanssa. Tai toisaalta tajuaa miks joku mun kaveri käyttäytyy niinku käyttäytyy. Ja miks ite oon tämmönen perfektionisti ja väsytän itteni usein koska haluan tehä kaikki jutut perusteellisesti. Ja miks tunnen tehneeni työni hyvin vasta sitte ku pomo tai opettaja kehuu että oon tehny hommani hyvin. Eli miks pitää saada jonku auktoriteetin hyväksyntä jotta tuntee ittensä hyväks.
Tai sitte taas miks mua esimerkiks ärsyttää, kun Annika (mun sisko) ei pistä hanttiin ja riidan tullessa mielummin on hiljaa ku puolustaa itteään. En esimerkiks nyt yhtäkkiä muista että Annika ois koskaan huutanu tai raivonnu oikeen kunnolla. Kyllä se ensin sanoo vastaan jos se on eri mieltä mut sit jos mä provosoidun sen sanomisesta niin sit se on vaan hiljaa ja antaa mun raivota. :D Mutta tämäkin siis selittyi kun ton kirjan luki.
Eli kannattaa lukea, niin loppuelämä on huomattavasti helpompaa. Lupaan sen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti