Näyttö ohi!!

Joo tänään oli siis näytön arviointi työharjottelussa eli nyt saa vihdoin hengähtää. Paikka oli tosi mahtava mut oma jaksaminen vaan yleisesti oli välillä aika kovilla paljon sen takia, että vaadin iteltäni niin paljo. Tulihan sieltä sit se 3 mihin pyrinki. Oli iteasiassa kaikista arviointialueista kolmonen. Siis yksittäisistä kohdista oli myös kakkosia mut kokonaisuuksista (joita oli 4) oli kaikista 3. Sitä ei ookkaan ennen tapahtunu. Toisaalta olin niin väsyny välillä että en enää jaksanu hirveesti panostaa joinaki päivinä. Että itteni tuntien oisin pystyny vielä paljon parempaan. Ja niinku yhen ystävän kanssa juttelin, niin nyt olin välillä "normaalin ihmisen" jaksamisen rajoilla. Sillä lailla että tiiän, että jos ois pakko niin oisin kyllä selviytyny paljon paljon pitempäänki ja vaikka paikka ois ollu ihan p*ska ja ihmiset p*skoja ja varmasti ihan hyvinki, mutta ei se enää ois ollu ihan tervettä tai hyväks mulle itelle. Noh, nyt se on ohi eikä enää tarvi stressata. Tää biisi ja varsinki Erinin laulamana kuvaa aika hyvin mun pään sisältöä. Eli tiedostan nykyään paremmin omat ongelmani ja niistä pyrin pääsemään eroon. Tässä siis "Vapaa"-biisin sanat ja video.

Mä olen kyllästynyt niihin,

Voimiin jotka ohjailee mun elämää.

Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.

En tiedä onko se väärin,

Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.

Sillä niin olis käynyt,

Jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,

Se oli niin kamalan vahva.

Eikä se halunnut päästää irti.

Melkein kuin lihaa ja verta,

Suurempi vuoria ja merta,

Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,

En pidätä hengitystä.

Mä haluan jättää sen kaiken taakse.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En mä rohkea oo,

Enkä kuolematon.

Mut mä tiedän vaan sen,

Minkä sydän on tiennyt kauan.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo.

Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.

Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.

Mä aion antaa sen kuolla,

En enää anna sille tilaa hengittää.

Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,

Mä parannan minäni yksin.

Ja pakotan pitämään itseni koossa,

En ole se surkea rätti,

Jonka sydän on imetty kuiviin.

En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,

En pidätä hengitystä.

Mä haluan jättää sen kaiken taakse.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En mä rohkea oo,

Enkä kuolematon.

Mut mä tiedän vaan sen,

Minkä sydän on tiennyt kauan.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,

Koska luulin etten osaisi muuta.

En enää tunnista itseeni tuosta,

Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,

En pidätä hengitystä.

Mä haluan jättää sen kaiken taakse.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En mä rohkea oo,

Enkä kuolematon.

Mut mä tiedän vaan sen,

Minkä sydän on tiennyt kauan.

Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

P.S en tiiä mitä tää bloggeri nyt sekoaa ku se tunkee noita taustavärejä joka paikkaan enkä saa niitä pois vaikka muka otan ne pois.