Mut jotain hyvääki, selvisin ekasta työharjotteluviikosta ja luulen että loppuharjotteluki menee ihan hyvin! Mut ekana työharjottelupäivänä meinas usko loppua ku sain jonkunmoisen paniikkikohtauksen ja ihan hysteerisen itkukohtauksen ku olin lähössä työharjottelupaikkaan. Viimeks kunnon paniikkikohtauksia sain kun olin kampaajakoulussa. (En nyt oo ihan satavarma voiko noita mun kohtauksia ainakaan kaikkia sanoa paniikkikohtauksiks ku sitä ei varsinaisesti oo todettu muuten ku yks lääkäri kerran epäili jotain semmosta ja ainakin mun omien tutkimusten perusteella se ois sitä). Mutta siis sillon parturi-kampaaja-koulussa mulla oli ihan julmettu ahdistus ja paniikkikohtauksia vähän väliä ja se oli ehkä mun elämän vaikein vaihe. Sillon tuli ihan hysteerisiä itkukohtauksia, kädet tärisi, tuli kylmä hiki, maha oli kipee ja oksennus lens ja niin edelleen. Ja ennen ku mulla itellä alko tulla noita, niin olin kyllä lukenu paniikkihäiriöistä ja tiesin suunilleen mitä ne on, mutta sitä en ymmärtäny ku luin että voi tulla kohtauksen aikana tunne että on tulossa hulluks, aattelin et no ehkä sillon ahistaa vaan paljon. Mut voin kertoa että ihan tosissaan luulin välillä että oon tulossa hulluks. Vaikea kuvailla miltä se tuntuu ku enhän itekkään ensin uskonu kuinka kauhee ajatus se on ku se tulee..
Sitku koulu loppu niin kohtauksiakaan ei oo enää pahemmin tullu, joten vähä yllätyin tosta maanantai-aamusta ku piti sinne työharjotteluun lähteä. Ennen harjottelua kyllä mua kauhistutti mennä sinne ja jännitti et miten se menee mut tota en oottanu. Onneks siellä on tosi ihania ihmisiä töissä (hoitoalan ihmiset kyl useimmiten on) nii ei tarvi sitä jännittää ku kaikki tietää mun tilanteen ja on ollu tosi ymmärtäväisiä.
Ehkä suurin apu mulla on kuitenki ollu Esko, joka on jaksanu mua sillonku on menny huonosti, ja on ollu mun tukena. <3>
Sit vähä ilosempaa asiaa, eli aion nyt ruveta taas kunnolla treenaamaan ja aion laittaa jossain vaiheessa kuvia miten läskien hävitys ja lihasten kasvattamisen eteneminen menee, mutta en ihan vielä ku nyt oon vasta 2krt kerenny käyä salilla flunssan ja koulun kokeitten jälkeen. :D Mutta tässä inspiraatiokuvia, laitoin ton kuvan koneen taustakuvaksi koska koneella ollessa tulee aina naposteltua kaikenlaista :D.
-Mixu-
Mä tiedän miltä se paniikkikohtauksen aikana tuleva hulluuden tunne tuntuu. Ja niinkuin sä kirjotit, sitä ei voi edes kuvailla. Ihmiset ei ymmärrä sitä ennen kuin ne on sen kokenut. Se on aika kauheaa. ('Kauhea'on ihan liian lievä sana.) Mutta siitä selviää aina. Tai ainakin tähän asti minä olen selvinnyt.
VastaaPoistaMun mielestä on aivan uskomatonta, että sä selviät sun kivuista joka päivä ja että sä samalla elät. Mä tsemppaan sua ja sä inspiroit mua.